Vain sementtiä sielussaan saa kirjoittaa,
ne sanoivat, ja hän meni ja otti sementin
ja alkoi kirjoittaa –
kirjoituksesta sai kuitin,
ja hänellä oli vain yksi kuitti,
ja sitä ne repivät joka asemalla!
Ja niin hän meni kouluun
niin kuin muutkin,
vaikka osasi jo.
Mutta kirjaimet olivat liian suuria,
olisi pitänyt nähdä vaivaa.
Ja sillä aikaa kun hän ei ollut oma itsensä
hän puhalteli saippuakuplia,
ja joku muu oli hän.
Mitä kevyempi saippuakupla,
sitä karkeampi sementti –
miten hän rakasti sementin karkeutta!
mihin hänen saippuakuplansa tapasivat hajota.
Vain öisin voi huomata
että iho on ihmisen reuna,
niin kuin saippua on kuplan reuna,
ja valo voi osua rakastavaisiin:
ei silti aina;
kerrankin eräs nainen
heräsi ilman häkkiä.
Nainen kantoi sateenkaarta vuosia käsilaukussa ja se oli
helvetin painava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti