rakkaus oli tähdiksi muuttuneita katulamppuja,
minun ruumiini kömpelö torso
hänessä ei ollut seiniä
niin kuin ei meressä
hän sukelsi esiin ja oli sade
sitten hän palasi hiekaksi
palaviksi hiukkasiksi,
tulikukiksi
aikaan jossa hän oli elänyt
ennen minua
ja sitten kuului kauhea valitus!
sillä pimeän olennot valittavat
kun jumalat vuotavat maailman
sekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti