muistoja sinisestä planeetasta

rakkaus oli tähdiksi muuttuneita katulamppuja,

minun ruumiini kömpelö torso

hänessä ei ollut seiniä

niin kuin ei meressä

hän sukelsi esiin ja oli sade

sitten hän palasi hiekaksi

palaviksi hiukkasiksi,

tulikukiksi

aikaan jossa hän oli elänyt ennen minua

ja sitten kuului kauhea valitus!

sillä pimeän olennot valittavat

kun jumalat vuotavat maailman sekaan.

on mortality

I insisted on

establishing my house on quicksand

I could have used a flute to get myself out

but the weather was all too blue

calm down, nobody’s watching:

it’s safe to tumble, he said,

and became mortal

ever since

ilmakehän tiellä

ilmakehän tiellä

kapteeni käskee pidättää hengitystä

ja he istuvat mudassa,

kaksi vanhaa astronauttia,

yhteisymmärryksen vallitessa

ja yrittävät muistaa keitä olivat.

yhdeksältä illalla tulee hoitaja,

ei anna lupaa tehdä kuperkeikkoja.

diagnoosi

seissyt kaksi vuotta päällään,

sitten selällään:

tarkoituksena syödä juustoleipää ja osoittaa kirjallisia taipumuksia yhtä aikaa,

tai vaihtoehtoisesti syödä pullaa ja ratkaista matemaattinen yhtälö yhtä aikaa;

lopputulosta ei tyyppihyväksytä toiminnan maaperälle aiheuttamien kuoppien takia

laahannut kolme kuukautta jalkaa perässään,

sitten edellään:

tarkoituksena olla normaali,

tai antaa sellainen vaikutelma suosion hankkimiseksi;

lopputulosta ei tyyppihyväksytä toiminnan ilmapiirille aiheuttamien ilmakuoppien pelossa

päälläseisonnan aiheuttamien haavaumien ja hyytymien hoitoon voidaan tarvittaessa määrätä tervaa ja viinaa.

ei jatkotoimenpiteitä tässä vaiheessa.

lentopostia

1.

autiomaassa elävät

ikkunat hiekkaan päin,

silmä etsii karavaania,

ruohoa, kangastusta –

petettynä palaa hämärään huoneeseen.

2.

par avion!

avion rikkonut aviorikosperformanssitaiteilija

defraksoituneena

kokkaa ja syö;

valtimo sykkii, ranne kiertyy, haarukka nappaa mykyjä,

sylki lentää marinadista toiseen,

lautasen kilinä herättää kuolleet.

quo vadis

Voisimmeko me nyt

Me, kuningatar (ampiaisvyötärö ilman bulimiaa),

kuorsailematta

nielaista jotakin siitä mitä meille on pedattu:

kuoleman tullen kuningatar

ei mahdu taivaaseen,

ja edesmennyt elämä on balsamoitu labyrinttiin

kuolemankuolema

Kuoleman kuolemasta ei paljon puhuta,

siitä, jos ei kukaan veisi enää Styxin poikki sieluja,

vaan jäisivätkin kaikki eloon.

Miten kiusaisivat toisiansa,

niin kuin helvetissä.

ikkunasta näki melkein merelle

Huoneen katosta roikkui ylikypsä häähedelmä

kuin moittien unennäön heikentymisestä,

runohampaan tyrehtymisestä:

siitä, että rakkaudelle oli oltu kuuroja,

kunnes oli alettu huutaa,

niin että säikeiden tasapaino oli alkanut järkkyä.

Eteisen komeroon unohtuneet lelut löytyisivät lasten lähdettyä kotoa.

Keittiön tuuletusikkuna oli jätetty auki,

kadunpuoleisen puun talitiainen oli jankuttanut koko aamun.

Jääkaapin ovessa oli leikkeitä asioista, joista ei ehditty puhua.

Tässä oli ollut akvaario, joulukuusi, kirjahylly,

kuntolaite, sohva, tietokone, villamatto, verhot,

lasipöytä, vieraat, parvekkeen ovi, jäähyväiset.

Ikkunasta oli melkein nähnyt merelle.

muisto

varma havainto menneisyydestä

neliapilaniityllä kello 12

viisilöitä ja kuusiloita poimimassa

kaikki ne on laskettu,

kesiä on muutamia haalistuneena

tietosanakirjan välissä murenemassa

sekö oli elämän kunnioitusta

aladobi

Runo laskeutui tornistansa ränniä pitkin 

kuin aladobi

alasti

yöaikaan

avaruusolennot järjestivät kokouksen:

säteileeköhän se

 

puolitoista metriä sielua

Suhtaudu varauksella sienikirjoihin,

Iguaaneja sukkahousuissa

juokse pois

Vihaisena pullahtaa nälkäisestä runo!

Rikkain kymmenesosa pakenee avoautoilla auringonlaskuun,

heittelevät purkkaa ja banaaninkuoria.

Metritavarana myyvät

sielunhiukkasta ovelta ovelle

puhelimitse

minä tilaan puolitoista,

omaani en saa

saattomiehen käsi hikoaa taskussa

prinsessa on vanhus,

tuossa hän opettelee karkaamaan arkunmittaajilta

tai seisoo sodan jaloissa, ne ovat kauhun kangistamat ja paiseiset

ja ne juoksevat päästä päähän, matalasta ja syvältä, sielun verinen loimi yllä.