Kukkulan kuninkaan sydän
on kellotettu eri tarkoitukseen
kuin nämä lautoja kantavat miehet—
Harvaanasuttua maantietä hän saapuu paikalle,
Mutta on jo myöhä!
Vaikka kielojen kärjet ovat vielä kasteessa,
Vaikka viimeinen mehiläinen lentää kohmeisena mustikan
kukintoon.
Minä jätin sinne ruusun kasvamaan,
enää se ei minua muista.
Meri köyrii rantaa öin ja päivin.
Kuu ja pilvet eri perheestä kyntää täällä samaa taivasta.
Avaruusaluksella uneksitaan planeetasta,
kauniisti ruumiistuneista limaisista sammakkoeläimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti