illanvietto

Harvinaisen ohuella siniharmaalla kuultavalla jäällä
laulava sähkösavukkeita poltteleva grilliseurue heittelee hehkuvanpunaisia kevyitä ilmassaviuhuvia kekäleitä nauraen hankeen

tämä on loistoristeilijälläretkeilyn ihmisreservi
ainoa pakollinen varteenotettava riskejävähättelevä vaihtoehto

pisoaaria, sushia tai pelastusrenkaita ei ole, tahallinen hukkuminen on vaikeaa,
jäisellä patjalla vaeltavien välitila jatkuu, muuttuu mainoksenomaiseksi ja jatkuu, kapitalisoituu ja jatkuu

mielikuvituksettoman nelikulmaisten harmaiden kerrostalojen ikkunoista kelmeänsinertävä kajo
peilautuu ainoaan päivämäärän rajaa erottavaan sulaveden kohtaan

keskinkertaisen piirtäjän tori

Maan ja kuun rajalla kävelee vihamies,
puolitäysi, ja tekohymyilee,
pipo on teräsvillaa.
Hän ostaa viimeisillä rahoillaan valelääkäriltä rintaimplantin.
Hänen voittonsa jakautuvat kahtia,
Isän ja äidin puolelle.

Aavelaivan kapteeni lukee hätäviestiä yhä uudestaan ja uudestaan
Jossain versiossa laiva oli uppoamaton!
Joissakin kuvissa olemme kuin ihmiset!
Minä olen näkymätön:
Yritän piirtää itselleni edes reunat.

Piirrän jotain keskinkertaista ihmisten edessä,
kukaan ei osta, tulee ilta,
Tulennielijät pakkaavat soihtunsa,
Heidän vatsansa pullottavat,
karrelle palaneet kurkut yskivät tuhkaa.

Yhtään toivomusta ei jäänyt!
Taivaasta tulee yö,
varjot imaisevat ihmiset nieluunsa.
Ruoka on täynnä oikeaa ja väärää,
minä syön ne,
myrkyn ja mineraalin,
vitamiinin ja viiveellä laukeavan viruksen.