unknown objects in the sink

What in the pink 

what in my drink, 

what in my kitchen sink

sank, 

who drank 

drunken squirrels and

froggies

of the frozen forest!

dozens of thousands of

trousers

have bouncers and won’t

let you in

until wed

nes day

but you won’t see it

lookin’ straight at it

if it’s in the corner of your eye

like any disturbance

all you can do is

duck and cover

trying to be realistic

She had so many geese

that she would hide her sorrows inside pillows

made of geese feathers

if she was sad,

but she wasn’t, 

and she bought ticket to a ship

to sail to Paraguay

to hunt more geese by the sea

 - but there’s no sea in Paraguay,

her friend said, and she said,

you’re spoiling my dreams,

and she became really sad, 
and she tore the pillows, 
and the feathers flew away, 

and they had to carry her

to the cemetery for a semester,

and to loose weight, and more hair,

and to die, eventually   .

And the rains started to fall

for months, as if to sympathize her loss of hair

which was golden by the way,  

or to synchronize the story

or symbolize something bigger,

or apologize on behalf of her unthoughtful friend,  

or to help the birch grow,

to produce birch sugar to give her comfort,

or more shares to the shareholders of the birch sugar company,

and the sea grew

until it was in Paraguay. 

But the ticket to the ship, they said,

was already expired.

the stupid elephant

my stupidity is the

biggest elephant

whom I ever tried to force

inside pink ballet dress, or

across the bridge of emotions

without swearing

that this would be the last time

but I tried

after dark this

came out that she

used to eat straight from freezer

before they’d find her

chewing swallowing choking

for she had no other ambitions

or hope for a better future

than the one of a circus elephant

but to have her back from the bridge,

or to have one small thing undone

is more difficult than

walking one hundred new elephants

across the bridge,

and this is why we love to start

everything all over again

important things in life

in the green land

not far from heaven and hell

where bananas grow in the trees near the mountains which seem blue after rain

where the parrots can almost speak, if spoken to,

where they still feed the poets without poisoning them with work life reformers who want them to shovel the shit to get bread to learn realities of life,

and they keep trained monkeys

to get more tourists

to sell them cheap copy watches

they met,

and later the man said,

let’s just forget about it

and they cancelled the wedding

and the semi-detached house with exclusive design furniture

and the white Mercedes

and three children and some dogs and cats and the fish,

and the boring Sunday afternoons walking in the park,

and the boring never ending rows about

who’s turn to walk the dog,

the line,

the rope

and through the eye of the needle

in the endless conversations about who sacrificed more,

like two small boys arguing about who won in the chess game last week,

and the woman thought about it for twenty years and said,

yeah, let’s cancel all right

and since then,

poets were never fed

without poisoning them with work life performers

who want them to shovel shit, to learn that what comes out of the bottom

is more important than what comes from the mouth.

lying time machine

back to the present from the passed,

time machine came and announced,

with calmness in his metal voice:

my parents never met of there own choice

and I was never born,

and didn’t learn to read or write

or eat, or bite the bones

of other animals, or telephones or wires,

or to set up fires in the forests,

or chew, or sew the hemline of the outskirts

of the town nearby to make him look more

pretty to your eye.

so, I had to say good bye to dear parents,

according to the wicked time machine

which was launched by someone

who just wanted to see people separate

the flesh from bone.

it made me think that any beauty could

just be a mask of something better yet,

after revelation of the mother bones

and no human could be better than another

and another one is always better than the other.

soap factory

after the work

at the soap factory,

they washed my brains

but they didn’t iron

so here I think again

so the thinking machine comes to shrink

your skull,

but they didn’t think

that it grew back

I’m laughing on the rolling floor about it

our sun goes down on it

I hover my life on it

I follow the process

from the rear window

of her home town traffic

on my map

to get some poems you should walk

alltheway through madness and back:

come away from the crowds from the stations

where the elephants elbow

through the bottoms and up

mouth fish traffic

Pacific Ocean is an ocean

with a lot of fish traffic

people can watch through the ship windows

and wish,

jelly fish eaten by the mouth fish

gotten tired of the repetition of the situations

she emerged in another way

on another day:

fish was born out of wish substance

I never understood a sword of what he said

so they tried to link us through the heavens by force

so it didn’t work

now that’s how to raise pagans

everyone is famous

i prospered i

soothed

i was triangle-like,

thoroughly bitten porcelain- rosepot

my best blossom was just before the train stopped,

at the wrong station

everyone is famous in his own car where nobody can hear

I spoke history for two weeks

before him, then I forgot to play the instrument

in your ear

protruding an insect-woven nest, so you didn’t hear

I wore a vest

I swore

it’d be best before

their hands,

they clenched into fists and said they’d whistle on my behalf,

but the whiskey jar kept quiet

about the comfort of the fake gold around 

her reckless neck

iho on ihmisen reuna

Vain sementtiä sielussaan saa kirjoittaa,

ne sanoivat, ja hän meni ja otti sementin

ja alkoi kirjoittaa –

kirjoituksesta sai kuitin,

ja hänellä oli vain yksi kuitti,

ja sitä ne repivät joka asemalla!

Ja niin hän meni kouluun

niin kuin muutkin,

vaikka osasi jo.

Mutta kirjaimet olivat liian suuria,

olisi pitänyt nähdä vaivaa.

Ja sillä aikaa kun hän ei ollut oma itsensä

hän puhalteli saippuakuplia,

ja joku muu oli hän.

Mitä kevyempi saippuakupla,

sitä karkeampi sementti –

miten hän rakasti sementin karkeutta!

mihin hänen saippuakuplansa tapasivat hajota.

Vain öisin voi huomata

että iho on ihmisen reuna,

niin kuin saippua on kuplan reuna,

ja valo voi osua rakastavaisiin:

ei silti aina;

kerrankin eräs nainen

heräsi ilman häkkiä.

Nainen kantoi sateenkaarta vuosia käsilaukussa ja se oli

helvetin painava

runaway

1.

hardly had she been collected

from the street, from the trash, from the unexpected

that she’d been looking for

when she was already left on her own

hardly ever had she been collected

in one life, or another, as a matter

2.

and now, as a rarity, or oddity

depending of impression,

in something like collection

under magnifying glass,

an eye

which seems to reach quite everywhere,

splitting its conclusions about everything

biting, chewing, swallowing and vomiting it out again

breathing, eating, thinking it before you did,

selling you to highest bid.

so that she would try to turn back home,

she thought,

and kept on running.

muistoja sinisestä planeetasta

rakkaus oli tähdiksi muuttuneita katulamppuja,

minun ruumiini kömpelö torso

hänessä ei ollut seiniä

niin kuin ei meressä

hän sukelsi esiin ja oli sade

sitten hän palasi hiekaksi

palaviksi hiukkasiksi,

tulikukiksi

aikaan jossa hän oli elänyt ennen minua

ja sitten kuului kauhea valitus!

sillä pimeän olennot valittavat

kun jumalat vuotavat maailman sekaan.

on mortality

I insisted on

establishing my house on quicksand

I could have used a flute to get myself out

but the weather was all too blue

calm down, nobody’s watching:

it’s safe to tumble, he said,

and became mortal

ever since

ilmakehän tiellä

ilmakehän tiellä

kapteeni käskee pidättää hengitystä

ja he istuvat mudassa,

kaksi vanhaa astronauttia,

yhteisymmärryksen vallitessa

ja yrittävät muistaa keitä olivat.

yhdeksältä illalla tulee hoitaja,

ei anna lupaa tehdä kuperkeikkoja.

diagnoosi

seissyt kaksi vuotta päällään,

sitten selällään:

tarkoituksena syödä juustoleipää ja osoittaa kirjallisia taipumuksia yhtä aikaa,

tai vaihtoehtoisesti syödä pullaa ja ratkaista matemaattinen yhtälö yhtä aikaa;

lopputulosta ei tyyppihyväksytä toiminnan maaperälle aiheuttamien kuoppien takia

laahannut kolme kuukautta jalkaa perässään,

sitten edellään:

tarkoituksena olla normaali,

tai antaa sellainen vaikutelma suosion hankkimiseksi;

lopputulosta ei tyyppihyväksytä toiminnan ilmapiirille aiheuttamien ilmakuoppien pelossa

päälläseisonnan aiheuttamien haavaumien ja hyytymien hoitoon voidaan tarvittaessa määrätä tervaa ja viinaa.

ei jatkotoimenpiteitä tässä vaiheessa.

lentopostia

1.

autiomaassa elävät

ikkunat hiekkaan päin,

silmä etsii karavaania,

ruohoa, kangastusta –

petettynä palaa hämärään huoneeseen.

2.

par avion!

avion rikkonut aviorikosperformanssitaiteilija

defraksoituneena

kokkaa ja syö;

valtimo sykkii, ranne kiertyy, haarukka nappaa mykyjä,

sylki lentää marinadista toiseen,

lautasen kilinä herättää kuolleet.

quo vadis

Voisimmeko me nyt

Me, kuningatar (ampiaisvyötärö ilman bulimiaa),

kuorsailematta

nielaista jotakin siitä mitä meille on pedattu:

kuoleman tullen kuningatar

ei mahdu taivaaseen,

ja edesmennyt elämä on balsamoitu labyrinttiin

kuolemankuolema

Kuoleman kuolemasta ei paljon puhuta,

siitä, jos ei kukaan veisi enää Styxin poikki sieluja,

vaan jäisivätkin kaikki eloon.

Miten kiusaisivat toisiansa,

niin kuin helvetissä.

ikkunasta näki melkein merelle

Huoneen katosta roikkui ylikypsä häähedelmä

kuin moittien unennäön heikentymisestä,

runohampaan tyrehtymisestä:

siitä, että rakkaudelle oli oltu kuuroja,

kunnes oli alettu huutaa,

niin että säikeiden tasapaino oli alkanut järkkyä.

Eteisen komeroon unohtuneet lelut löytyisivät lasten lähdettyä kotoa.

Keittiön tuuletusikkuna oli jätetty auki,

kadunpuoleisen puun talitiainen oli jankuttanut koko aamun.

Jääkaapin ovessa oli leikkeitä asioista, joista ei ehditty puhua.

Tässä oli ollut akvaario, joulukuusi, kirjahylly,

kuntolaite, sohva, tietokone, villamatto, verhot,

lasipöytä, vieraat, parvekkeen ovi, jäähyväiset.

Ikkunasta oli melkein nähnyt merelle.

muisto

varma havainto menneisyydestä

neliapilaniityllä kello 12

viisilöitä ja kuusiloita poimimassa

kaikki ne on laskettu,

kesiä on muutamia haalistuneena

tietosanakirjan välissä murenemassa

sekö oli elämän kunnioitusta

aladobi

Runo laskeutui tornistansa ränniä pitkin 

kuin aladobi

alasti

yöaikaan

avaruusolennot järjestivät kokouksen:

säteileeköhän se

 

puolitoista metriä sielua

Suhtaudu varauksella sienikirjoihin,

Iguaaneja sukkahousuissa

juokse pois

Vihaisena pullahtaa nälkäisestä runo!

Rikkain kymmenesosa pakenee avoautoilla auringonlaskuun,

heittelevät purkkaa ja banaaninkuoria.

Metritavarana myyvät

sielunhiukkasta ovelta ovelle

puhelimitse

minä tilaan puolitoista,

omaani en saa

saattomiehen käsi hikoaa taskussa

prinsessa on vanhus,

tuossa hän opettelee karkaamaan arkunmittaajilta

tai seisoo sodan jaloissa, ne ovat kauhun kangistamat ja paiseiset

ja ne juoksevat päästä päähän, matalasta ja syvältä, sielun verinen loimi yllä.

Madame Drubaduu

Madame Drubaduu ratsastaa

(kuinka hänen hiuksensa liimautuvatkaan!),

alasti takaperin

(miten hänen lihansa hyllyy!),

dinosauruksen selässä

 – pitkin vihreää kosteaa suomuista – 

ja sanoo, että se on rangaistus,

ja tämän seurauksena

linnut vaikenevat ja varistavat höyhenensä

tyynyjen täytteiksi suoraan lennosta

ja lentävät syöjättären vatsaan

pyristelemättä, sotakoneen siivellä rapeiksi paistettuina

Sen takia markiisista tuli juoppo,

minä makasin leikkauspöydällä hänen puolestaan

ja minun sieluni

oli prisma

ihmisen reiät

Ihmisen vangittu liha

on janoinen,

juodessa hänen reikänsä täyttyvät

niinkuin pidätettyinä olleet toivomukset,

ja aina hän toivoo sitä, mitä oli saamassa.

hän syö, ja hänen

reikänsä täyttyvät.

niinkuin hänen elämänsä päivät

täyttyvät sillä mitä hän tekee;

niinkuin ihminen muuttuu siksi mitä hän ajattelee.

hän toivoo, ja hänen reikänsä täyttyvät

kunnes hän on ehjä & perillä.

kananlentoa

Nainen kuulee kellon raksutuksen kallon sisäpuolella, valo tunkeutuu huoneeseen lautojen raosta, onko aika, onko kesä, hän luo nahkaansa, ei tiedä mikä hänestä tulee, iho on kipeä unen läpi, kasvoille prässäytynyttä surua on vaikea leikata irti. Hän on ajavinaan karusellia. Voisiko hän lisätä vauhtia, tuskin pysyy kasassa, huojuu. Hän työntää päätä syvemmälle tyynyyn, suru tulee, tyyny ei ole vihaajohtava materiaali, kenen höyhenistä se on? Onko se niiden kuningatarten joiden päät hakataan poikki munintakauden jälkeen? Hän mietti, mitä oli nähnyt päivällä: kaupungin, meren, hiekan ja asfaltin; linnut! Röyhkeiksi yltyneet räyhälokit. Missään ei ollut ketään, mies ei katsonut häntä silmiin, kukaan ei tiennyt kuka hän oli. Itku liimasi höyhenet yhdeksi kimpuksi, yöllä ne jäätyivät kivikoviksi, siihen piti istuttaa hentoja alkuja, varret murtuivat, kasteluvesi oli ruostunutta. Muuta myytävää ei ollut, häkin ovi oli jo tähän aikaan kiinni, lippuluukku suljettu. Tähän nurkkaan ei näkynyt aamuja, tähtiä, vammoja. Ne vain tuntuivat, unen läpi.

Nyt hän on puolipukeissa, osa höyhenistä on pudonnut maahan. Aika tarttuu häntä niskasta, nykäisee.

jatkoaika

Järvien helmet, sinisen etäisyydet

taskuunsopiviksi briketeiksi kuivattuna, lisämaksusta kotiin toimitettuina

Lajien polveilut, olentojen hyväätarkoittavat lauseenparret

monotoniselle skandaaliteollisuudelle valjastettuna

Ministeri toteaa että terveydenhoidossa on aukkoja:

Lapset lakkaavat syömästä,

laivat eksyvät reiteiltään, unet muuttuvat sähköisiksi:

lähettävät sähkömittarin!

Runoilijat luettelevat auringonpimennyksiä,

tulivuoret pidättelevät hengitystään.

Mayojen kalenterille on kuulemma jatko-osa,

ihmisten kiinnostus on ollut heikkoa.

myöhästynyt onnittelu

Kukkulan kuninkaan sydän

on kellotettu eri tarkoitukseen

kuin nämä lautoja kantavat miehet—

Harvaanasuttua maantietä hän saapuu paikalle,

Mutta on jo myöhä!

Vaikka kielojen kärjet ovat vielä kasteessa,

Vaikka viimeinen mehiläinen lentää kohmeisena mustikan kukintoon.

Minä jätin sinne ruusun kasvamaan,

enää se ei minua muista.

Meri köyrii rantaa öin ja päivin.

Kuu ja pilvet eri perheestä kyntää täällä samaa taivasta.

Avaruusaluksella uneksitaan planeetasta,

kauniisti ruumiistuneista limaisista sammakkoeläimistä.

haja-ajatus

Haja-ajattelun tuloksena syntyneestä epäsikiöstä säikähtäneiden

helvettiintaluttajien kannustenjälkiin tirskuneesta hylkeenrasvasta leivottuihin herkkuruokiin verrattuna, ja suolapatsaan silmin tarkasteltuna

Yksinäiset päivät kaatuivat häpeässä kuin rintamakarkurit,

miksi olisi muuta kadotusta?

Valmiiksi tuleminen on tärkeää vain siellä missä kehitys jatkuu loputtomiin.

Woowoo

In a woo-woo land,

Roads were closed by painted wooden fences,

excuses, generations, executors, time travellers,

plasters. Redness.

I forgave.

Later I gave up, as being told I should punish them but I didn’t.

They were spoiled so and so.

I sit in the corner of my statue.

I was born there

Two times,

But no one knew.

Fraction of eternity

Swallowed by

Meadows flourish

at certain hour

omakuva

Minä olen yksisarvinen takavetoinen kaksikurkkuinen

tulennielijä,

markkinavoimien armosta kävelen myös nuoralla

yli Atlantin ja Oseanian,

ja palaan kotiin ilmalaivalla:

sillä, joka myöhemmin räjähti.

Ja nielen tulivuorentuhkaa, laavaa, mitä vaan

ja matalaoktaanista lyijytöntä bensaa oksennan.

Ja laulan, laulan kurkku rakoilla.

pitkäännukkuja

1.

Myöhä

tuli aikaisin!

Koko yön he etsivät kadonnutta radiolähetystä,

keksivät seeprojen raidoille selityksiä.

Uneen hautautui kaunis päivä.

Aamulla tuli talontäräyttäjä,

ja täräytti niin että talo tärähti,

niin että rappaukset rapisi.

Ja kalmansyöjät juoksivat kiven koloon,

Ja eläintentäyttäjä kävi kysymässä olisiko mitään täytettävää,

Ja täytti emännän rintaan asti.

Ja he juoksivat yhdessä,

Ja aurinko nousi ja laski

Ja he muuttivat rantabulevardille

Ja söivät joka ilta merikrottia ja pähkinävoita,

Ja meri henkii, hönkii, huokaa iltaisin,

Ohi ajelehtivan uhrilaivan kannelta vilkutetaan.

2.

Styyrbuurin puollelle pihapuuhun muutti uusi lintu,

ja entinen hiiri muutti pois

minä katselin ikkunasta lentokyvyttömänä

kun toivat kaapeleita ja lautasantenneja,

niissä on hyvä tehdä omeletteja, parvekelettuja, tortillaa.

the aviator

The aviator’s dreams are cheap

and anyone can see what they are made of:

how they were built to stand the storms and rains,

and wearing of the old age.

How pilot takes the plane to sky

is plain to see,

and when the sky was low

he tried!

He tried to drag and hump the iron bird no matter what.

Even as a wreck he didn’t extradite,

He took it back to home.

And would he break his bone,

he'd run, no matter.

And scatter any mind which was sceptical or doubtful.

For sometimes pride is bigger than the flesh

and sometimes, old man better than the fresh.

asukki

Näkymättömät hahmot olemattomien ranskalaisten parvekkeiden takana,

harsoisen maailman tautologia tupakeittiössä,

rappukäytävässä portaita pitkin putoava kumiseva lapsenkenkä!

Ohikulkevien ihmisten pohkeet pakenevat,

selkäpuolella varjot pitenevät,

taipuvat, laahautuvat siltojen alle,

en voi estää heitä syömästä valheita.

Kevään täysi voima on vielä edessä, jos niin haluat,

sinä olet säästänyt sitä,

silmäsi näyttivät aina haaleilta,

sanasi olivat väkeviä:

raakana juotuna kirjaimia takertui kurkkuun,

huonosti sulavia.

Sinun huoneesi oli kaunein huone,

nyt se on huutoa täynnä,

ääni ei enää mahdu mihinkään,

hiljaisuus aiheuttaa pullistuman päähän.

illanvietto

Harvinaisen ohuella siniharmaalla kuultavalla jäällä
laulava sähkösavukkeita poltteleva grilliseurue heittelee hehkuvanpunaisia kevyitä ilmassaviuhuvia kekäleitä nauraen hankeen

tämä on loistoristeilijälläretkeilyn ihmisreservi
ainoa pakollinen varteenotettava riskejävähättelevä vaihtoehto

pisoaaria, sushia tai pelastusrenkaita ei ole, tahallinen hukkuminen on vaikeaa,
jäisellä patjalla vaeltavien välitila jatkuu, muuttuu mainoksenomaiseksi ja jatkuu, kapitalisoituu ja jatkuu

mielikuvituksettoman nelikulmaisten harmaiden kerrostalojen ikkunoista kelmeänsinertävä kajo
peilautuu ainoaan päivämäärän rajaa erottavaan sulaveden kohtaan

keskinkertaisen piirtäjän tori

Maan ja kuun rajalla kävelee vihamies,
puolitäysi, ja tekohymyilee,
pipo on teräsvillaa.
Hän ostaa viimeisillä rahoillaan valelääkäriltä rintaimplantin.
Hänen voittonsa jakautuvat kahtia,
Isän ja äidin puolelle.

Aavelaivan kapteeni lukee hätäviestiä yhä uudestaan ja uudestaan
Jossain versiossa laiva oli uppoamaton!
Joissakin kuvissa olemme kuin ihmiset!
Minä olen näkymätön:
Yritän piirtää itselleni edes reunat.

Piirrän jotain keskinkertaista ihmisten edessä,
kukaan ei osta, tulee ilta,
Tulennielijät pakkaavat soihtunsa,
Heidän vatsansa pullottavat,
karrelle palaneet kurkut yskivät tuhkaa.

Yhtään toivomusta ei jäänyt!
Taivaasta tulee yö,
varjot imaisevat ihmiset nieluunsa.
Ruoka on täynnä oikeaa ja väärää,
minä syön ne,
myrkyn ja mineraalin,
vitamiinin ja viiveellä laukeavan viruksen.